Marraskuun mietteitä
9.11.2020 /Hanna Jukkala, luokanopettaja, apulaisrehtori, Tolppilan koulu
Karstulan koulujen väki elää innokkaan odottavissa tunnelmissa, sillä seuraamme uuden koulun valmistumista lähietäisyydeltä. Pitkä odotuksemme palkitaan vihdoinkin!
Ensimmäiset luokat lähtivät evakkotaipaleelle Tolppilan koulusta jo viisi vuotta sitten, sen jälkeen vanha koulumme tyhjeni vähän kerrallaan. Olemme vallanneet jalansijaa S-marketin kiinteistöstä (eli tuttavien kesken Ässältä), Heikin tuvalta, Himmelistä, Areenalta sekä urheilukentän naapuriin sijoitetusta kotitalouskontista.
Osa nuoremmista oppilaista ei osaa kuvitellakaan, millaista koulunkäynti isossa koulussa on, sillä heidän koulutaipaleensa on sujunut kokonaan väistötiloissa. Olemme vuosien saatossa kotiutuneet evakkotiloihimme jopa yllättävän hyvin, tällä hetkellä meillä toimii ikään kuin pieniä kyläkouluja eri yksiköissä.
Koronakevät koetteli meitä kaikkia, koulun väelle se toi mukanaan ihan uusia kuvioita. Olimme onnekkaassa
asemassa sen suhteen, että kunnassamme oli jo kaukaa viisaasti panostettu tietotekniikan osalta laitteistoon sekä ohjelmistoihin. Näiden avulla etäarki saatiin kuin saatiinkin sujumaan, vaikka kovasti se teetti töitä meille kaikille, niin isommille kuin pienemmillekin. Kotijoukkojen tuki oli meille korvaamaton apu, yhteistyöllä tästä erikoisesta keväästä selvittiin.
Vaikka varsinainen opetus saatiinkin etäyhteyksin sujumaan, me kaikki huomasimme, että opittavien asioiden lisäksi miellä on koulussa jotakin vielä tärkeämpää: yhdessä eläminen ja oleminen. Keskustelimme ruudun välityksellä päivittäin, mutta emme saaneet tavalliseen tapaan
vaihdettua päivittäisiä kuulumisia kaikkien kanssa. Iso osa kavereiden jutuista jäi kuulematta ja kaikenlainen vuorovaikutus oli kevään ajan ihan toisenlaista. Etäkoulun päätyttyä oli ihanaa huomata, miten innoissaan niin oppilaat kuin koulun henkilökuntakin oli työmaalle palaamisesta. Enpä ole koronan toisesta aallosta huolimatta kuullut takaisin etäkouluun kaipaavia kannanottoja oppilailta, opettajilta sen kummemmin kuin vanhemmiltakaan. Oppilaiden suusta “Koulu on tylsää, saisipa vaan olla kotona” -kommentit ovat myös jääneet pois, joten ehkä etäkoulu oli meille kaikille tarpeellinen opetus.
Tänä syksynä koulun väkeä koettelivat henkilökunnan lomautukset, yhteen hiileen puhaltamalla niistäkin selvittiin. Onneksi lomautukset ovat koulujen osalta tässä vaiheessa jo takanapäin. Toivomme tietysti, ettei tähän säästökeinoon enää jatkossa tarvitsisi turvautua.
Syksy on tuonut mukanaan myös odottavaa innostusta, kun olemme päässeet suunnittelemaan uuden koulun sisustusta, kalusteita, värimaailmaa ja tarvikkeita. Saman katon alle tulee päiväkoti, koko perusopetus sekä lukio. Pisimmillään lapsi voi viettää uuden koulun katon alla jopa 18 vuotta elämästään: pieni vaippapöksy tepsuttelee päiväkodin ovesta sisään, ylioppilas astelee koulun toisesta päädystä ulos. Tästä syystä tarkoituksenamme on ollut tehdä hyviä ja toimivia ratkaisuja.
Kaikkea ei voi kuitenkaan saada: tiedämme jo nyt, että kaikki eivät mahdu uuteen kouluun heti ensi syksystä alkaen. Joudumme käyttämään muutaman vuoden ajan joitakin väistötiloja. Oppilasmäärämme on laskusuunnassa tulevina vuosina, joten tulevaisuudessa koulu on meille juuri sopivan kokoinen.
Ensi syksy tulee olemaan täynnä odotusta ja innostusta, varmasti myös haasteita ja uuteen opettelua, mutta yhdessä me siitä selviämme! Siihen saakka teemme yhteisiä suunnitelmia, odotamme innolla tulevaa ja kuljemme hymyssä suin koulurakennustyömaan ohitse.