MINUN HOITOPÄIVÄNI – kertomus hoitopäivän kulusta Eeron silmin
30.11.2023 / Pirjo Sorsa, vs. päivähoidonjohtaja
Isi tulee herättämään taas aivan liian aikaisin. Vedän peittoa korviini ja sanon jääväni tänne. Isän suostutellessa kömmin peiton alta ja pääsen syliin. Aamutoimissa sukka ei millään meinaa mennä jalkaan. Kiskon sitä, puhisen itsekseni ja unohdun tekemään omiani. Isä muistuttaa vaatteiden päälle laittamisesta ja hampaiden pesusta. Aikani ähistyäni sukka menee kuin meneekin jalkaan. Hampaatkin on jo pesty ja on aika pukea ulkovaatteet. Hammastahnaa paidassani kävelen tahallani lattialle aseteltujen siskoni vaatteiden yli. Siitä syntyy pientä sanaharkkaa ja isi kehottaa keskittymään omien vaatteiden pukemiseen. Hanskat ovat ärsyttävät, niitä en ainakaan käteeni laita.
Matkalla hoitoon on hyvä käyttää aika hyödyksi ja jutella takapenkillä siskon kanssa mukavia. Tässäkin vähän tökin siskoa kädellä. ”Isiii, Eero kiusaa”! Saavutaan hoitopaikan pihaan ja on aika nousta autosta ylös. Useimmiten hoitoon on kivaa mennä, koska siellä on kavereita. Isistä eroaminen saa suupieleni menemään alaspäin. Ryhmän aikuiset hymyilevät minulle, mutta minua harmittaa. Pesen kädet ja saan kiivetä omalle paikalleni ruokapöydän ääreen. Vieläkin harmittaa. Pian saan eteeni aamupuuron, maitoa, leipää ja hedelmää. Tämähän olikin jo mukavaa. Vatsani täyttyy ja minulle tulee hyvä mieli. Ai niin, kädet piti laittaa kupiksi, jotta aikuiset huomaavat minun olevan valmis pastillille. Maltan hetken imeskellä pastillia, kunnes puren loput palasiksi. Huomaan, että kaverini toinen pastilli tipahtaa lattialle. Saan lähteä leikkimään, kunnes on aamuhetken aika. En heti tiedä mitä leikkisin, joten teen palapeliä.
Aamuhetkellä viereeni istuu paras kaverini Aleksi ja meitä naurattaa. Aikuinen keskeyttää ja kutsuu meitä yhteisen aamulaulun pariin. ”Kerran maanantaina aamuhämärässä, eteisestä kuuluu outo…”. Aamulaulun jälkeen katsomme tunnekuvia ja saamme vuorollamme kertoa, millä mielellä olemme tänään päiväkodissa. Näytän sormellani iloista kuvaa, mutta en halua kertoa miksi. Tunnekuvien jälkeen aikuinen kertoo, että tänään askarrellaan isälle jotain mukavaa. Tässä välissä kaverini ehti tippua aamuhetken penkistä jo kaksi kertaa pepulleen. Meitä tämä naurattaa. Aikuinen kysyy, tarvitsisiko Aleksi pepun alle istuintyynyn vai onnistuuko istuminen vielä ihan pienen hetken? Aleksi vastaa, että ei tarvitse. Siirryttyämme pöydän ääreen saan eteeni kartonkia, liimaa ja sakset. Osa tavaroista tippuu lattialle ja aikuinen rientää auttamaan. Tykkään saksilla leikkaamisesta ja osaankin tehdä ylimääräisestä kartongista tosi pientä silppua. Suurin osa silpusta on sylissäni ja lattialla. ”Sotku ei haittaa!” – kuulen aikuisen toteavan. Aikuiset auttavat vuorotellen lapsia askartelussa ja kehuvat miten upeat askartelut saimmekaan aikaiseksi. Siivoamme yhdessä askartelutarvikkeet pois.
Nyt meidän pitäisi siirtyä vessaan ja sitten ulos. Mutta minua ei pissitä, en halua vessaan. Huomaan kuitenkin, että kyllä siellä vessassa kannatti käydä. Joku itkee ja toiset riitelevät. Aikuinen keskustelee näiden lasten kanssa. Minua odottaa eteisessä valmis vaatekasa, jonka sisään alan itseäni pujottamaan. Osaan pukea jo haalarin. Laitan kengät ja pyydän apua lahkeiden ja hanskojen laitossa. Aikuinen kehottaa minua odottamaan hetken. Eteisessä tulee kuuma. Päätettiin kaverin kanssa eteisessä odotellessamme, että jatketaan eilistä kuorma-auto leikkiä. Kun meitä lapsia on eteisessä jo monta valmiina, aikuinen laskee mukaansa – 1, 2, 3, 4, 5, 6 ja 7 lasta. Juostaan Aleksin kanssa kilpaa leluvarastolle.
Juostaan ja ajellaan kuorma-autoilla pitkin pihaa. Välillä pysähdytään tankkaamaan. ”Hei kato, palo-auto meni ohi” – Aleksi huudahtaa. Kolmas kaveri Joel kysyy mukaan leikkiin, mutta haluisin leikkiä vain Aleksin kanssa. Aikuinen liittyy mukaan keskusteluun ja kysyy, jospa kolmas kuorma-auto voisi hinata leikisti rikki mennyttä kuorma-autoa.” Joo, sehän sopii!” – todetaan Aleksin kanssa. Haimme kaikki kolme yhdessä leluvarastosta hinausköyden. Pihan lätäköstä on ihan parasta hurauttaa läpi. Vesi lentää ympäriinsä ja menee sitä vähän suuhunkin. Kuravesi maistuu pahalta. Huomaan, että pieneltä Oivalta on taas hanska tippunut. Vien hanskan aikuiselle. Aikuinen taitaa pukea sitä Oivan käteen jo viidettä kertaa. ”Sisälle!” Huuto kajahtaa. Miksi nyt jo? Meillä on ihan leikki kesken. Yhdessä mennään pienissä ryhmissä sisälle. Kuravaatteiden riisuminen on inhottavaa, joka paikka on hiekassa. Aikuinen kannustaa ja iloitsee vieressä, miten hienosti me osaamme jo itse riisua. Osaa riisuminen näköjään kiukuttaa, nyt on näköjään Ellin vuoro kiukutella.
Pesemme kädet, aikuinen muistuttaa saippuan käytöstä. Sitten on vuorossa kirja tai loruhetki. Tänään katsotaan syysloruja. ”Kuka saa, kuka saa, lorupussiin kurkistaa, tillin tallin tömpsis!” – aikuinen laulaa. Minun vuoroni ei meinaa tulla ollenkaan, siltä se ainakin tuntuu. Viimein on minun vuoroni kurkistaa lorupussiin, sieltä löytyy loru lätäköstä. Lorun tahtiin saa pomppia. Kun kaikki ovat kurkistaneet lorupussiin on ruuan aika. Sitä ennen pitää taas pestä kädet. ”Muistakaahan kuivata kädet kunnolla” – aikuinen kehottaa. Tällä kertaa ruokatilaan siirrytään hiiren askelilla, oikein hiljaa. Saan itse harjoitella ruuan ottamista. Ruuaksi on herkkuruokaani – makaronilaatikkoa. ”Nuista herneistä tuolla salaatissa en kyllä tykkää!” Uskallan hernettä ihan pikkuisen maistaa. Saan vatsani täyteen herkullista ruokaa. Ai niin, pastillin vuorohan se olikin jo. Käsistä tehty kuppi merkiksi, että odotan pastillia.
Ruokailun jälkeen on aika siirtyä päivälevolle. Minua väsyttääkin hirveästi. Ensiksi täytyy käydä vessassa ja sitten riisua. Puen päälleni uniasun ja nappaan uninalleni kainaloon. Sen nimi on muuten Väiski. Nyt itkee Tiia, hänen unikaverinsa unohtui kotiin. Aikuinen lohduttaa ja tarjoaa päiväkodin pehmodinoa lainaan. Tiia rauhoittuu ja jatkaa puuhiaan. Aikuinen kutsuu vuorotellen meidät omaan sänkyyn. Minä olen niin iso, että saan nukkua yläsängyssä. Unimusiikki soi ja kömmin peiton alle. Jotkut pyörivät ja hyörivät sängyssä ja höpöttävät. Kuulen aikuisen sanovan: ”Shhh – satu alkaa”. Herään siihen, kun aikuinen tulee hiljalleen minua herättämään. Aleksi tulee heti kertomaan, että hän ei nukkunut, kun ei nukuttanut.
Hieron unisia silmiäni ja kömmin sängystä alas. Osa lapsista on piirtämässä, toiset leikkivät legoilla. ”Välipalan aika, käsipesulle!”- aikuinen kehottaa. Jonossa on ahdasta, kun toiset tulevat ihan minuun kiinni. Aikuinen kehottaa antamaan jonossa tilaa kaverille. Pesen kädet, siirrytään ruokasaliin ja kiipeän omalle paikalleni. Välipalaksi on marjasoppaa, leipää ja hedelmää. Minulle välipala maistuu, mutta Joel ei tykkää sopasta. Ellin soppakulho kaatuu vahingossa lattialle. Se harmittaa Elliä. ”Ei haittaa, siivotaan yhdessä” – aikuinen kehottaa ja hakee paperia ja siivousrätin. Syödessäni välipalaa aikuinen kertoo, että seuraavaksi valitaan leikki leikinvalintataulusta. Se on sellainen taulu, jossa on kuvat eri leikeistä. Minä haluaisin autoleikkiin. Siihen kaveriksi tulevat Joel, Tiia, Elli, Ilona ja Kaapo. Leikisti meidän autot käyvät kaupassa, Hoplopissa ja metsäretkellä ja kilparadalla. Aikuinen laittaa tiimalasin näyttämään milloin leikki tulee lopettaa. Aika menee liian äkkiä. ” En halua siivota!”. ”Mitäs jos viedään lelut eri tavoilla paikoilleen” – aikuinen kysyy. ”Miten liikuttaisiin?” Tiia ehdottaa, että viedään lelut takaperin kontaten. Näin me sitten lelut kerättiin ja siivoaminen oli minusta hauskaa. Saatiin aikuiselta kehuja.
Kävin pissalla ja aloin pukea ulkovaatteita. Aleksia tultiin jo hakemaan eikä ehditty enää leikkiä aamuista leikkiä. ”Jatketaan leikkiä huomenna!” – Aleksi huudahtaa. Saan kurahaalarin päälle. Aikuinen auttaa lahkeissa ja hanskoissa. Taas eteisessä tulee kuuma. Onneksi päästään pian ulos. Ulkoa äiti tulee hakemaan. Juoksen äkkiä piiloon leluvaraston taakse. Kuulen äitin sanovan: ”missähän se Eero on?” Nyt minulle tulee kiire mennä kertomaan isin askartelusta. Se pitää piilottaa kotona! Äiti ehdottaa, että piilotetaan askartelu minun vaatekaappiini. Sieltä isi ei sitä osaa etsiä. ” Eero otti hienosti kaverit mukaan leikkeihin tänään niin sisällä kuin ulkonakin, ruoka maistui hyviin.” – kuulen päiväkodin aikuisen kertovan kuulumisia minun päivästäni. On kiva kuulla kehuja. ”Huomiseen” – huikkaan portilta kaikille.